Olen alkanut miettiä, että tiedänkö itseasiassa muodista hölkkäsenpöläystä. Kun minulta kysytään mikä on tämän kevään trendiväri en ole varma mitä vastaisin, vaikka vuosi sitten olisin vastannut ylimielisesti puuterin eri sävyt. Ensimmäistä kertaa jätän Ellen, trendin ja voguen lehtihyllyyn, koska en halua tuhlata rahojani niihin, siis TUHLATA. Enkä ole uskoa itsekkään, että vielä vuosi sitten haaveilin vaatetuksen opinnoista ja urasta huippumuodin parissa. Olenko kasvanut aikuiseksi ja polttava kiinnostukseni muotiin on ollut vain nuoruuden haihattelua vai onko säännöllinen päivätyö, uusi liikunta harrastus, laskut ja vähäinen vapaa-aika vain vieneet minusta mehut väliaikaisesti. Mielenkiintoisten ja super trendikkäiden asujen sijaan suosin nykyään käytännöllisiä ja mukavia arkivaatteita kuten reisitaskuhousuja, pillifarkkuja vaikka lahkeiden tulisi olla jo leveät, huppareita, trikoopaitoja ja suorastaan rakastan vihreää parka tyylistä talvitakkiani. Voinko siis enää puhua seuraavani muotia todellisten fashionistojen kuullen saamatta osakseni huvittuneita katseita?
Ensimmäistä kertaa, sen jälkeen kun sain vaikuttaa oman vaatekaappini sisältöön, en olekkaan varma tyylistäni. Olen nimittäin aina ollut rock henkinen ja pitänyt mahdollisimman yksinkertaisista vaatteista ja asusteista. Rakastin mustaa ja valkoista ja niitit ja metalliset yksityiskohdat saivat toimittaa korujen virkaa. Laukutkin ostin miestenosastolta, koska niiden täytyi olla isoja eikä niissä saanut olla mitään ylimääräisiä timantteja tai killuttimia. En ole koskaan kumminkaan halunnut näyttää hevarilta tai gootilta, olen vain vastustanut kaikkea super naisellista ja tyttömäistä. Nyt taas neon keltainen vetää minua puoleensa kuin jääkaappi mangneettia. Himoitsen ennen tyylittömyyden perikuvana pitämäni Ed hardyn t-paitoja ja korkokenkiä sekä himoitsen aijemmin halveksimani Guessin pinkki oranssia melko pientä laukkua, jossa on kultaiset yksityiskohdat, mitä ihmettä?
Toisaalta tuntuu mukavalta rikkoa omia rajojaa edes haaveiden tasolla, mutta silti pelkään päästää vanhoista kaavoista irti. Pelkään muun muassa tuttujen reaktioita, vaikka mitä se muille kuuluu vaikka eläisin teininä väliin jääneen pinkki prinsessa vaiheen nyt kun se tuntuisi hyvältä. Tuskin minusta seuraavaa Tuksua tulee, mutta mietin vaan onko muutos pysyvä vai hetkellinen hairahdus? Vai olisiko kyseessä vain muodin siirtyminen 2000-luvun seuraavalle kymmenelle?
Olen jo jonkin aikaa käynyt sisäistä kamppailua ( niin tutuksi tulleet) Converset vai sneakerssit? Biker nahkatakki vai ah niin naisellinen trenssi vai jopa niken räikeä ja kiiltäväpintainen tuulitakki? Ja mikä pahinta harkitsin jo mustien korkeavartisten saappaiden vaihtamista Uggeihin. Olen jo monesti miettinyt että miksi en voisi hankkia näitä kaikkia ja pukeutua vaikka joka päivä eri tyylin mukaisesti, mutta silti mielestäni jokaisella tulisi olla jokin tunnistettavissa oleva henkilökohtainen tyyli jota voi muunnella muodin ja viimeisimpien trendien mukaan, mutta perus elementtien tulisi olla tunnistettavissa. Taidan silti hankkia kaikki edellä mainitsemani ihanuudet ja yritän olla varovainen etten aiheuta sillisalaattia. Katsotaan kuinka käy kun lähden ostamaan kevät takkia, tarttuuko mukaan beessi trenssi eli uudet tuulet vai ostanko päivitetymmän nahka rotsin ja jatkan samaan malliin.
P.s tai ehkä ostan molemmat ja alan elää paivä kerrallaan tai muutun onnelliseksi sillisalaatiksi...Pourquoi pas-miksipäs ei?
Vau, mikä teksti! Onhan sulla sanottavaa, jossei kevään trendiväreistä, niin ihan meistä tavallisista tallaajista. Meistä, joille ei sovi kaikki kevään trendivärit, meistä, joille ei sovi ne röyhelöpaidat, koska näytämme paisuneelta pullataikinalta.
VastaaPoistaMe likes!