Ensimmäiset (erittäin huonot) Wayfarer kopiot löysin kirpparilta ja toiset kaveri lahjoitti isänsä nuoruus vuosilta. Silti jatkoin haaveilemista oikeista Raybaneista ja kävinkin sovittelemassa niitä optikolla, mutta alkuperäiset eivät olleet pyöreälle naamalleni tarpeeksi isot ja aurinkolasit näyttivät lähinnä uppoavan silmäkuoppiini... kyllä sapetti! Sitten Twilightin Edward toi Wayfarerit kaikkien must have listalle ja kopioita ilmestyi kaiken kokoisina ja värisinä. Yritin vastustaa kiusausta vajota käyttämään halpis versioita kun niitä alkoi näkyä joka ikisellä teinipissiksellä, mutten voinut mitään kun löysin lärviini melko hyvin istuvat halpis reiskat ginasta ja taas selkärangattomuuteni sai vallan. Silti pinnallinen puoleni jäi kaipaamaan hopeista RayBan tekstiä aurinkolasien sangoissa ja linssin kulmassa, niissä vain on sitä jotain! Tässä aurinkolasi pakkomielteessä pahinta oli vielä se että näin vanhoista valokuvista äidilläni ja isälläni olleen kasikytluvulla kyseiset aidot reiskat nenällään, mutta mikä parasta sain kuulla molempien hävinneen isäni railakkailla ulkomaan matkoilla, perhe on pahin?!
Viimein rukouksiini vastattiin kun siskoni laskeutui viikko sitten Thaimaasta ja toi minulle kuvassa näkyvät faded brown "RayBanit". Vähän tuntuu keljulta keikistellä piraatit päässä vaikka itse laseja tarkastellessani mietin voisivatko ne olla aidot, sillä lasit ovat laadukkaan tuntuiset ja sankojen sisäpuolelta löytyy jokin numerosarja sekä made in China sijaan teksti made in U.S.A? Toiveajattelua... Mutta kun kerta onnistun huijjaamaan itseänikin niin toivottavasti edes muutama ohikulkija menee lankaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti