Tekosyitä tekosyiden perään

Eilen lauantaina piti sitten lähteä päähänpistosta yöhön vapaan sunnuntain kunniaksi. Ei muuta kun saunan jälkeen pika ehostautumista, korot jalkaan ja menoksi. Kerrankin kun saisi tanssia ilman huolta huomisesta työvuorosta. Työttöjen kanssa aloteltiin mukavasti sinne melkein kahteen asti ennen kun havahduttiin ja rynnättiin paikalliseen. Siinä räkälässä tulikin tanssittua melkein pilkkun asti ja hauskaa oli. Kello näytti tasan neljää kun pässin kotiin ja kömmin nukkumaan maailman keinuessa hullunlailla.

 

Tätä harvinaista vapaata sunnuntaita ei tullut sitten vietettyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Päivä kun meni suurimmaksi osaksi sohvalla maaten ja facebookissa palloillen. Pilkkimisen ja teeveen töllötyksen välissä sain kumminkin pestyä kolme koneellista pyykkiä ja likakoppa on nyt lähes tyhjä. Jes ei mennyt sentään ihan hukkaan tämäkään päivä. Päivällä kotona möllöttäminen alkoi kumminkin ärsyttää ja lähdin lähikauppaan tulettumaan kun pyykkipulverikin pääsi loppumaan (mikä ihana tekosyy päästä karkkihyllylle). Kaupasta raahaamani lohtu morkkis motivaatio herkkujen avulla sain luettua jopa viisi ensimmäistä sivua valintakokeiden ennakkomateriaalista. Tosiaan viidennelle sivulle pyristeltyäni sain kutsun kyläilemään ja tartuin tottakai tilaisuuteen. Kavereiden kanssa kahviteltiin ja katsottiin big brotheria. Samalla pääsin myös moikkaamaan pientä kummityttöäni. Vaikka viikonloppu oli tarkoitus viettää ennakkomateriaalien ja sauvakävelyn parissa teki kyllä hyvää nähdä kavereita ja käydä vähän viihteellä.  Eli huomenna palaan pirteänä arkeen huiman yhden vapaapäivän jälkeen.

Galna Dagar

Hulluista päivistä tulee ensimmäisenä mieleen henkensä kaupalla kanssa shoppailijoiden yli rynnivät keski-iän ylittäneet ylemmyyden tunteensa unohtaneet burberry-rouvat alennus kosmetiikan perässä. Silmä määräisesti on havaittavissa kyynerpää taktiikkaa ja kaksinaamaisia hymyjä kahden tai useamman shoppaajan osuessa samalle alennus laarille. Yleensä niin rauhallisessa ja elegantissa ostos paratiisissa vallitsee luonnon lait; nopeat syövät hitaat. Kauppa raikuu ihmismassan mölinästä ja silmissä vilisee keltaisia kummituksia ja joka tuutista aivoihini välittyy sana halpa halpa halpa.  Probaganda osuu ja uppoaa. Silmissä pimenee ja alan metsästää tarjouksia. En tullut ostamaan mitään, mutta tiirailen kuumeisesti ympärilleni löytääkseni jotain mitä saisin ostaa. Haluan ostaa.

Keltaisen raamatun kolahtaessa postiluukusta meinasin viskata sen roskiin. Taas ihmis poloja yritetään houkutella tuhlaamaan rahansa olemattomien hinnan alennusten perässä. Aamupala pöydässä erehdyin kumminkin selailemaan opusta ja huomasinkin tänään kiiruhtavani töiden jälkeen hullareille kuvastosta bongaamani jetsetin kumikellon perässä. Kello oli myyty loppuun damn! No sitten kuulin kuulutuksissa tarjouksessa olevan myös craftin välikerrasto ja säntäsin urheiluosastolle. Käsikynkkääni tärttui craftin tekninen välikerrasto, jota oikeasti tarvitsisin nyt syksyllä ja kohta talvella ulkoillessani. Urheiluosastolta kirmasin pläräämään dvd laareja. Läheltä liippasi etten innostunut ostamaan jopa barbie elokuvia kympillä. Elektroniikasta sitten kodin sisustukseen. Teeman mukit 6,90 jes näitä otan ainakin kaksi. Ostoshuumassa huomasin kumminkin mukit kahvikupeiksi ja jätin ne hyllyyn. Matka jatkui ihmisiä väistellen ja ruuhkapaikoista läpi raahautuen takaisin urheiluosastolle ja siinä se oli. Peak performancen untuvatakki 289e. Aikaisemmin löytämäni välikerrasto lipesi otteestani ja unohtui täysin, mikä nyt vähän harmittaa. Sitten näpyttelin tunnusluvun kortin lukijaan ja soitin ilouutiset bestikselle, jonka tiesin ymmärtävän hyvän päälle. Ostoskokemuksen väsyttämänä oli hyvä leijailla onnesta soikeana kotiin.

Sitten pikkaisen huonolaatuista kuvaa aarteestani kun kameran tarkennus on ilmeisesti hajonnut. P.s blondi on lisäksi unohtanut kuinka torven asetuksia taas säädettiinkään.

Aijemminhan haaveilin peakin w klondyke parkasta, mutta kyseinen takki ei istunut mätän roppaan yhtään plus sillä takilla oli kyllä pikkasen liikaa hintaa. Tämä takki, minkä ostin oli onneksi edullisempi ja mallikin istui mulle paljon paremmin. Ostamani on yksinkertaisempi kuin aijemmin katselemani peakin takki, mutta ehkä se sitten kestää aikaakin paremmin. Ostamassani takissa on onneksi kiristys nyöri vyätärön kohdalla, mikä on pelkkää plussaa tälläiselle tukkimiehelle. Tälläiselle merkkipellelle myös hupussa olevalla p kirjaimella ja rinnuksessa lukevalla merkillä on myös tarpeettoman suuri merkitys. Takki vaikuttaa myös todella lämpimältä ja mukavalta ja ny odotankin talvea paljon innokkaammin. Haaveenani on siis ollut lämmin ja laadukas talvitakki ja haave on nyt toteutettu. Oi tätä ilon ja onnen päärää.

Yhteishakua

Tänään sain viimeinkin täytettyä ammattikorkeakoulujen yhteishaku lomakkeen. Kyseisen lomakkeen täyttäminen kun on niin pitkäpiimäistä etten ole saanut aijemmin aikaiseksi näpytellä kaikkia nippelititoja itsestäni nimestä työkokemukseen. Tai eniten ärsyttää kirjata ylös penkin alle pahasti menneiden kirjoitusten latinan kielisiä saavutuksia vakuuttamaan, että olen tarpeeksi fiksu juuri hakemaani kouluun. Usko itseen kun haihtuu savuna ilmaan jo tässä vaiheessa. Toivon kumminkin että panostamalla tarpeeksi valintakokeisiin on minulla vielä hyvät mahdollisuudet päästä korkeakouluun. Valintakokeisiin panostaminen taitaa kumminkin olla valitettavasti samaa luokkaa kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen "kyllä se siitä omalla painollaan menee jos on tarkoitus mennä". Ammattikorkeakouluun on tullut haettua jo kahdesti tällä periaatteella tuloksetta eli lukematta sinne ei ilmeisestikkään kävellä sisälle. Nyt pitäisi siis iskea pylly penkkiin ja lukea!

Tällä kertaa hain opiskelemaan liiketaloutta, fysioterapiaa ja suuhygieniaa. Liiketalouden pääsykokeisiin on ehdottomasti eniten luettavaa. Ennakkomateriaalit kun muodostuvast kolmesta aineistosta ja lisäksi olisi omatoimisesti kertailtava vähän matikkaakin. Fysioterapian valintakokeeseen tarvitsee tehdä ainoastaan yksi sivun mittainen kirjoitelma ja lukea noin 70 sivuinen aineisto. Suuhygieniaan sensijaan tarvitsee kirjoittaa ainoastaan sama kirjoitelma kuin fysioterapiassa ja varautua ryhmähaastatteluun.

Tuntui kyllä todella hyvältä laittaa taas hakupaperit vetämään ja suunnitella lukuaikatauluja. Edes pieni opiskelua muistuttava puuhastelu lievittää ikävää koulun penkille ja morkkista opintojen jättämisestä retuperälle. Nyt pitää vain asennoitua tekemään kovasti töitä kouluun pääsemisen eteen vaikka motivaatio onkin melko olematon ja kynnys lähteä ihan ok palkkaisesta vakkari työstä on korkea.

Perus maanantai

Maanantai aamuna vessan peilistä kurkistaa ennen kuutta turvonnut potkupalloa muistuttava naama. Ensimmäisenä sitä uskottelee itselleen, että ne oli ne eiliset sipsit kun vaan ovat yöllä keränneet nesteitä, ei tässä muuta. Nousen kumminkin varovaisesti puntarille ja rukoilen parasta... neljä kiloa plussaa. Miten voi olla mahdollista? Suututtaa! Enkö olisi kerrankin ansainnut tätä parin kuukauden taukoa treenaamisesta ilman seuraamuksia? Eihän niiden samaisten kilojen karistamiseen keväällä tarvinnutkaan nähdä nälkää tarpeeksi ja nyt pitäisi jaksaa aloittaa taas alusta. Mikähän nyt motivoisi kun bikinikauteenkin on vielä matkaa? Toivo pienemmistä joulukiloista kenties?

Kyllä sen vaan huomaa kaikessa kun liikunta jää liian vähälle ja ruoka maistuu liian hyvälle. Farkut tuntuu tukalilta jalassa ja kävellessä oikein huomaa kuinka reisien läskit hinkkaa toisiinsa. Oma naama alkaa näyttää vieraalta kun silmät pienenee ja posket suurenee. Pinnakin on jatkuvasti tiukalla kun ei pääse purkamaan paineita nyrkkeilyyn tai lihaskunto tappotreeniin. Pinnaa kiristää olennaisesti myös lihomisen tiedostaminen. Olo on jatkuvasti entistä väsyneempi ja ruokahalu on saavuttanut aivan uudet ulottuvuudet kun illat menee keittiön kaappeja makean himon vallassa aukoessa. Kamppailutreenien jäätyä kesätauolle jäi liikunta tältä tytöltä nimittäin lähes kokonaan. Osittain urheilun jäämiseen on vaikuttaneet myös hankalat työvuorot kun pitäisi taiteilla kalenteriin aikaa treenaamiselle oikein toenteolla, ei kiitos se on kumminkin harrastamista. Kamppailutreeneihin paluukin jäi elokuussa lähi piirissä sattuneen kuolemantapauksen takia kun harrastuksiin palaaminen unohtui sen kaiken surun ja kaaoksen keskellä. Nyt tietysti harmittaa, että tipuin lajitreenien kelkasta ja keskenkaiken palaamisen kynnys on todella korkea. Huomenna kumminkin olisi tarkoitus ottaa härkää sarvista ja lähteä kokeilemaan toisen salin potkunyrkkeily treenejä. Tuntuu kivalta palata super kivan lajin pariin vaikka jännittäkin aivan mielettömästi, entä jos tekniikka onkin ihan ruosteessa ja nolaan itseni? Harmittaa tavallaan myös vaihtaa salia, sillä ihan saliakin rutiineineen on ikävä. Salia kun vaihdan ainoastaan sparrikaverin perässä. Ehkä eri valmentajienkin opeista on aina vain hyötyä ja eiköhän sinne vanhalle salille voi palat jos siellä uudessa paikassa treeni ei maistukkaan yhtään samalta.

Tänään painon noususta kilahtaneena vannoin syöväni viimeiset lounas nuudelit töissä ja suuntasin töiden jälkeen määrätietoisesti cittariin. Koriin kahmin kasvissosekeitto ainekset, raejuustoa ja uuden kauan haaveilemani punainen sauvasekoitin. Nyt saa läskit kyytiä saatana!