sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tekosyitä tekosyiden perään

Eilen lauantaina piti sitten lähteä päähänpistosta yöhön vapaan sunnuntain kunniaksi. Ei muuta kun saunan jälkeen pika ehostautumista, korot jalkaan ja menoksi. Kerrankin kun saisi tanssia ilman huolta huomisesta työvuorosta. Työttöjen kanssa aloteltiin mukavasti sinne melkein kahteen asti ennen kun havahduttiin ja rynnättiin paikalliseen. Siinä räkälässä tulikin tanssittua melkein pilkkun asti ja hauskaa oli. Kello näytti tasan neljää kun pässin kotiin ja kömmin nukkumaan maailman keinuessa hullunlailla.
 










Tätä harvinaista vapaata sunnuntaita ei tullut sitten vietettyä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Päivä kun meni suurimmaksi osaksi sohvalla maaten ja facebookissa palloillen. Pilkkimisen ja teeveen töllötyksen välissä sain kumminkin pestyä kolme koneellista pyykkiä ja likakoppa on nyt lähes tyhjä. Jes ei mennyt sentään ihan hukkaan tämäkään päivä. Päivällä kotona möllöttäminen alkoi kumminkin ärsyttää ja lähdin lähikauppaan tulettumaan kun pyykkipulverikin pääsi loppumaan (mikä ihana tekosyy päästä karkkihyllylle). Kaupasta raahaamani lohtu morkkis motivaatio herkkujen avulla sain luettua jopa viisi ensimmäistä sivua valintakokeiden ennakkomateriaalista. Tosiaan viidennelle sivulle pyristeltyäni sain kutsun kyläilemään ja tartuin tottakai tilaisuuteen. Kavereiden kanssa kahviteltiin ja katsottiin big brotheria. Samalla pääsin myös moikkaamaan pientä kummityttöäni. Vaikka viikonloppu oli tarkoitus viettää ennakkomateriaalien ja sauvakävelyn parissa teki kyllä hyvää nähdä kavereita ja käydä vähän viihteellä.  Eli huomenna palaan pirteänä arkeen huiman yhden vapaapäivän jälkeen.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Galna Dagar

Hulluista päivistä tulee ensimmäisenä mieleen henkensä kaupalla kanssa shoppailijoiden yli rynnivät keski-iän ylittäneet ylemmyyden tunteensa unohtaneet burberry-rouvat alennus kosmetiikan perässä. Silmä määräisesti on havaittavissa kyynerpää taktiikkaa ja kaksinaamaisia hymyjä kahden tai useamman shoppaajan osuessa samalle alennus laarille. Yleensä niin rauhallisessa ja elegantissa ostos paratiisissa vallitsee luonnon lait; nopeat syövät hitaat. Kauppa raikuu ihmismassan mölinästä ja silmissä vilisee keltaisia kummituksia ja joka tuutista aivoihini välittyy sana halpa halpa halpa.  Probaganda osuu ja uppoaa. Silmissä pimenee ja alan metsästää tarjouksia. En tullut ostamaan mitään, mutta tiirailen kuumeisesti ympärilleni löytääkseni jotain mitä saisin ostaa. Haluan ostaa.

Keltaisen raamatun kolahtaessa postiluukusta meinasin viskata sen roskiin. Taas ihmis poloja yritetään houkutella tuhlaamaan rahansa olemattomien hinnan alennusten perässä. Aamupala pöydässä erehdyin kumminkin selailemaan opusta ja huomasinkin tänään kiiruhtavani töiden jälkeen hullareille kuvastosta bongaamani jetsetin kumikellon perässä. Kello oli myyty loppuun damn! No sitten kuulin kuulutuksissa tarjouksessa olevan myös craftin välikerrasto ja säntäsin urheiluosastolle. Käsikynkkääni tärttui craftin tekninen välikerrasto, jota oikeasti tarvitsisin nyt syksyllä ja kohta talvella ulkoillessani. Urheiluosastolta kirmasin pläräämään dvd laareja. Läheltä liippasi etten innostunut ostamaan jopa barbie elokuvia kympillä. Elektroniikasta sitten kodin sisustukseen. Teeman mukit 6,90 jes näitä otan ainakin kaksi. Ostoshuumassa huomasin kumminkin mukit kahvikupeiksi ja jätin ne hyllyyn. Matka jatkui ihmisiä väistellen ja ruuhkapaikoista läpi raahautuen takaisin urheiluosastolle ja siinä se oli. Peak performancen untuvatakki 289e. Aikaisemmin löytämäni välikerrasto lipesi otteestani ja unohtui täysin, mikä nyt vähän harmittaa. Sitten näpyttelin tunnusluvun kortin lukijaan ja soitin ilouutiset bestikselle, jonka tiesin ymmärtävän hyvän päälle. Ostoskokemuksen väsyttämänä oli hyvä leijailla onnesta soikeana kotiin.

Sitten pikkaisen huonolaatuista kuvaa aarteestani kun kameran tarkennus on ilmeisesti hajonnut. P.s blondi on lisäksi unohtanut kuinka torven asetuksia taas säädettiinkään.

















Aijemminhan haaveilin peakin w klondyke parkasta, mutta kyseinen takki ei istunut mätän roppaan yhtään plus sillä takilla oli kyllä pikkasen liikaa hintaa. Tämä takki, minkä ostin oli onneksi edullisempi ja mallikin istui mulle paljon paremmin. Ostamani on yksinkertaisempi kuin aijemmin katselemani peakin takki, mutta ehkä se sitten kestää aikaakin paremmin. Ostamassani takissa on onneksi kiristys nyöri vyätärön kohdalla, mikä on pelkkää plussaa tälläiselle tukkimiehelle. Tälläiselle merkkipellelle myös hupussa olevalla p kirjaimella ja rinnuksessa lukevalla merkillä on myös tarpeettoman suuri merkitys. Takki vaikuttaa myös todella lämpimältä ja mukavalta ja ny odotankin talvea paljon innokkaammin. Haaveenani on siis ollut lämmin ja laadukas talvitakki ja haave on nyt toteutettu. Oi tätä ilon ja onnen päärää.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Yhteishakua



Tänään sain viimeinkin täytettyä ammattikorkeakoulujen yhteishaku lomakkeen. Kyseisen lomakkeen täyttäminen kun on niin pitkäpiimäistä etten ole saanut aijemmin aikaiseksi näpytellä kaikkia nippelititoja itsestäni nimestä työkokemukseen. Tai eniten ärsyttää kirjata ylös penkin alle pahasti menneiden kirjoitusten latinan kielisiä saavutuksia vakuuttamaan, että olen tarpeeksi fiksu juuri hakemaani kouluun. Usko itseen kun haihtuu savuna ilmaan jo tässä vaiheessa. Toivon kumminkin että panostamalla tarpeeksi valintakokeisiin on minulla vielä hyvät mahdollisuudet päästä korkeakouluun. Valintakokeisiin panostaminen taitaa kumminkin olla valitettavasti samaa luokkaa kuin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen "kyllä se siitä omalla painollaan menee jos on tarkoitus mennä". Ammattikorkeakouluun on tullut haettua jo kahdesti tällä periaatteella tuloksetta eli lukematta sinne ei ilmeisestikkään kävellä sisälle. Nyt pitäisi siis iskea pylly penkkiin ja lukea!

Tällä kertaa hain opiskelemaan liiketaloutta, fysioterapiaa ja suuhygieniaa. Liiketalouden pääsykokeisiin on ehdottomasti eniten luettavaa. Ennakkomateriaalit kun muodostuvast kolmesta aineistosta ja lisäksi olisi omatoimisesti kertailtava vähän matikkaakin. Fysioterapian valintakokeeseen tarvitsee tehdä ainoastaan yksi sivun mittainen kirjoitelma ja lukea noin 70 sivuinen aineisto. Suuhygieniaan sensijaan tarvitsee kirjoittaa ainoastaan sama kirjoitelma kuin fysioterapiassa ja varautua ryhmähaastatteluun.

Tuntui kyllä todella hyvältä laittaa taas hakupaperit vetämään ja suunnitella lukuaikatauluja. Edes pieni opiskelua muistuttava puuhastelu lievittää ikävää koulun penkille ja morkkista opintojen jättämisestä retuperälle. Nyt pitää vain asennoitua tekemään kovasti töitä kouluun pääsemisen eteen vaikka motivaatio onkin melko olematon ja kynnys lähteä ihan ok palkkaisesta vakkari työstä on korkea.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Perus maanantai

Maanantai aamuna vessan peilistä kurkistaa ennen kuutta turvonnut potkupalloa muistuttava naama. Ensimmäisenä sitä uskottelee itselleen, että ne oli ne eiliset sipsit kun vaan ovat yöllä keränneet nesteitä, ei tässä muuta. Nousen kumminkin varovaisesti puntarille ja rukoilen parasta... neljä kiloa plussaa. Miten voi olla mahdollista? Suututtaa! Enkö olisi kerrankin ansainnut tätä parin kuukauden taukoa treenaamisesta ilman seuraamuksia? Eihän niiden samaisten kilojen karistamiseen keväällä tarvinnutkaan nähdä nälkää tarpeeksi ja nyt pitäisi jaksaa aloittaa taas alusta. Mikähän nyt motivoisi kun bikinikauteenkin on vielä matkaa? Toivo pienemmistä joulukiloista kenties?

Kyllä sen vaan huomaa kaikessa kun liikunta jää liian vähälle ja ruoka maistuu liian hyvälle. Farkut tuntuu tukalilta jalassa ja kävellessä oikein huomaa kuinka reisien läskit hinkkaa toisiinsa. Oma naama alkaa näyttää vieraalta kun silmät pienenee ja posket suurenee. Pinnakin on jatkuvasti tiukalla kun ei pääse purkamaan paineita nyrkkeilyyn tai lihaskunto tappotreeniin. Pinnaa kiristää olennaisesti myös lihomisen tiedostaminen. Olo on jatkuvasti entistä väsyneempi ja ruokahalu on saavuttanut aivan uudet ulottuvuudet kun illat menee keittiön kaappeja makean himon vallassa aukoessa. Kamppailutreenien jäätyä kesätauolle jäi liikunta tältä tytöltä nimittäin lähes kokonaan. Osittain urheilun jäämiseen on vaikuttaneet myös hankalat työvuorot kun pitäisi taiteilla kalenteriin aikaa treenaamiselle oikein toenteolla, ei kiitos se on kumminkin harrastamista. Kamppailutreeneihin paluukin jäi elokuussa lähi piirissä sattuneen kuolemantapauksen takia kun harrastuksiin palaaminen unohtui sen kaiken surun ja kaaoksen keskellä. Nyt tietysti harmittaa, että tipuin lajitreenien kelkasta ja keskenkaiken palaamisen kynnys on todella korkea. Huomenna kumminkin olisi tarkoitus ottaa härkää sarvista ja lähteä kokeilemaan toisen salin potkunyrkkeily treenejä. Tuntuu kivalta palata super kivan lajin pariin vaikka jännittäkin aivan mielettömästi, entä jos tekniikka onkin ihan ruosteessa ja nolaan itseni? Harmittaa tavallaan myös vaihtaa salia, sillä ihan saliakin rutiineineen on ikävä. Salia kun vaihdan ainoastaan sparrikaverin perässä. Ehkä eri valmentajienkin opeista on aina vain hyötyä ja eiköhän sinne vanhalle salille voi palat jos siellä uudessa paikassa treeni ei maistukkaan yhtään samalta.

Tänään painon noususta kilahtaneena vannoin syöväni viimeiset lounas nuudelit töissä ja suuntasin töiden jälkeen määrätietoisesti cittariin. Koriin kahmin kasvissosekeitto ainekset, raejuustoa ja uuden kauan haaveilemani punainen sauvasekoitin. Nyt saa läskit kyytiä saatana!

perjantai 30. syyskuuta 2011

Hyvää huomenta

Tänään oli vuorossa iltavuoro eli aamulla olisi hyvin aikaa nukkua pitkään ja mynnähtää sohvalla kelloa kytäten, milloin sinne duuniin saisi lähteä. Tänään heräsin poikkeuksellisesti ilman herätyskelloa jo vähän yli yhdeksän ja sain harvinaisen idean lähteä aamulenkille. Aamut kun ei yleensä ole mun parasta aikaa.







Pistin siis lenkkitossut jalkaan ja suuntasin pururadalle syksyiseen ja raikkaaseen ilmaan. Kunto se kyllä senkun vaan heikkenee kun tukehtumisen partaalla sain räämittyä pururadan ympäri puoliksi kävellen. Hiki tuli mutta aikaa meni vain reilu puolituntinen eli  kalorinpoltosta ei voida puhua mitään vaan kyse oli enemminkin mielenterveys jumpasta. Pienen happihyppelyn jälkeen kun päivä lähti reippaana ja pirteänä käyntiin. Pieni veryttely teki muutenkin hyvää edellisen päivän jalka treenin jumittamien jalkojen henkiin herättelyssa.

torstai 29. syyskuuta 2011

Talven varalle

Taas se pirun talvi tekee tuloaan. Tiedossa on taas yli puolivuotta jäätävää keliä liukkaine teineen ja umpijäähän jähmettyneitä skrapattavia auton laseja. Maahan lankeaa lävitsepääsemätön pimeys joka saattelee joka aamu meidät väsyneet raatajat päiviemme askareisiin ja päivän velvoitteista päästyämme odottaa meitä yhä pihalla. Tämän kauheuden varalle nyt onkin punottava juoni. Minun sotasuunnitelmani koostuu yksinkertaisista taisteluvälineistä: viimankestävästä takista, kunnon piposta ja kastumattomista kengistä. Sillä jos tuloillaan oleva talvi muistuttaa yhtään edeltäjäänsä aion suosiolla unohtaa talvivaatteiden trendikkyyden sun muuta ja keskittyä paleltumiselta suojautumiseen. Tänä talvena sanon pitsipipoille, tennareille ja villakangastakeille bye bye.

1. Kunnon takki 


 

Tämän talven oma takki suosikkini on ehdottomasti peakin w klondyke parka mustana. Ai että haluaisin sen! Takki hylkii tuulta sekä vettä, mutta hengittää. Täydellistä! Takin hakeminen omaan naulakkoon ei vaan ole osoittautunut kovin yksinkertaiseksi. Alunperin ihastuin ikkunaostoksilla stockmannilla miesten malliin samaisesta takista ja  lähdin kyselemään myyjältä saisiko takkia myös naisille. Hyvää joulua, takkia on valmistettu myös naisten mallina ja niitä on suomessa stocmannilla vain kaksi kappaletta jäljellä. Yksi L tilattiin minulle sovitukseen Oulusta. Saatuani viestin takin saapumisesta pääkaupunkiseudulle lähdin sovittamaan sitä onnesta soikean. No takki oli kumminkin armottoman liian suuri olkasauman lähennellessä kyynerpäätä. Hitto! Jäin kumminkin taas vaivaamaan myyjää ja hän löysi onnekseni jostain päin vielä yhden M koon ja tilasi senkin minulle sovitettavaksi lauantaille. Stockmannilla saa kyllä todella hyvää palvelua vaikka vähän hävettääkin vaivata niin montaa myyjää vaikken ole varma olenko valmis sijoittamaan 399 euroa talvitakkiin. Monen mielestä on varmasti hullua pistää noin suuri summa vaatteeseen ja olen itsekkin ollut aiemmin samoilla linjoilla. Nyt haluaisin kumminkin panostaa laatuun enkä määrään. Edellisten talvien takit kun ovat niin reissussa rähjääntyneen näköisiä, että uusi takki on jokatapauksessa ostettava niin miksi en sitten sijoittaisi kerrankin takkiin joka kestäisi talvesta toiseen? Samalla palelemisen ja räntä sateessa kastumisen voisi unohtaa ja se on tämän takin kohdalla tärkeintä. Vaikka kieltämättä olisi aika luksusta heittää pakkasilla niskaan näin makea takki ja nauraa partaansa villakangastakeissa hytiseville.

2. Kiva pipo


 

 

 
 Tässä tyylin muutos myllerryksessä olen sitten mennyt ihastumaan tälläisiin pipoihin. Ennen käytin villabaskereita ja palmikkopipoja, joissa mielellään oli vielä jotain ällön söpöä vaikka rusetti tai helmiä paljeteista puhumattakaan. Nyt kumminkin tuulee jostain ihan muualta, ei kyllä mitään käryä että mistä mutta kai sitä on omia mieltymyksiään kuunneltava - pourquoi pas? Tällänen vähän sporttinen ja poikamainen pipo voisi hyvällä tavalla riidella mun muiden vaatteiden kanssa. Esimerkiksi jos pukisi vaikka kiilakorot tai saappaat, nahkatakin tekoturkis kauluksella ja sitten koko muuhun tyyliin erilaisen vansin pipon. Entäs sitten treeneihin tai salille mentäessä sehän sopisi kuin nenä päähän huppareiden ja ulkoilutakin kanssa. Eli pipo olisi varmasti moni käyttöinen ja mikä parasta pipo näyttää olevan lämmin ja hyvän kokoinen ylettymään kunnolla korvien suojaksi. 

No ei osoittautunut tämänkään asusteen löytäminen helpoksi. Nyt kun olen kiertänyt kaikki helsingin keskustasta keksimäni urheilu ja skeitti kaupat tuloksetta on siirryttävä tilaamiseen. Siitä mä en tykkää, koska haluan aina nähdä kaiken omin silmin ja kokeilla ennen kun joudun laittamaan rahaa liikkeelle. Noblue-tomato.com: ista näitä pipoja kumminkin löytyi. Sieltä tilattua pakettia ei kumminkaan viedä postiin vaan tilatessa on sitouduttava ottamaan paketti vastaan kun posteljooni osuu ties milloin oven taakse. Parinkympin pipon toimituksestakin harmittaa maksaa lähes kymppi. Pitää vielä pitää silmät auki josko pipo jossain pistäisi silmään. Ja ennen tilaamista olisi tosiaan hyvä kyetä päättämään kumpi väri on kivempi. Vaikka eiköhän se oo toi lila varmaa.


3. Oikeat kengät


 
 Biker bootsit jäi viimetalvena kaupan hyllylle kun valitsin mielummin polven yli ylettyvät lähes pohjattomat mokka saappaat, joissa varmaat kastuivat ja jäätyvät jokikinen päivä. Tästä viisastuneena seuraavissa kengissä pitää olla pohjaa ja kantaa! Ihan jalkoja ja selkääkin ajatellen. Plus että bikersit on ihan älyttömän makeat lähes minkä tahansa vaatteen kanssa.

 

 Enpä olisi uskonut haluavani vielä joskus näitä catepilarin kenkiä, mitkä mulla oli jo joskus ala-asteen viimeisillä luokilla. No pakko se on uskoa että ihan kaikki tekevät comebackin aikanaan. En edes tiedä minkä kanssa nämä kengät menisivät yksiin mutta ne vaan on niin kivan näköiset toillei yksistään että harkitsen niiden ostoa tosissaan.

Tragus, kaunistako?

Ois se vaan niin cool kun ois koru korvan epäilemättä paksuimmassa osassa joka koostuu täysin rustosta. Olisin kova muija jos uskaltaisin ottaa traguksen, eli lävistyksen korvan etuosan nipukkaan. Oi kuinkan kivalta musta nappikoru siinä näyttäisikään tai timantti. Kyllä sen laittaminen varmaan jonkun verran sattuu, mutta kerranhan se vaan nipistää. Tässä lävistyskuumessa päässäni pyörineitä ajatuksia ah niin ihanasta traguksesta.

 
Nam?


... No lähdin sitten yksi kesäinen päivä siskoni tueksi kun hän otti ylähuultaan  kaunistamaan siinä jo joskus teinivuosina olleen huulikorun takaisin. Lähdin siis vain pitämään isosiskoa kädestä, mutta tatuointi ja lävistys liikkeeseen päästyäni valtasi kehon turmelu vietti omankin harkintakykyni ja ennen kuin huomasinkaan istuin itse piinapenkissä. Ensin korva putsattiin, tunsin melkoista nipistystä ja kuului kammottava rusaus. Sain käteeni hoito-ohjeet, jonka alakulmassa luki pienen pienellä että parantuminen voi kestää 1-12 kuukautta. Kiva miksi ei kukaan sanonut mitään aiemmin? Olisi pitänyt selvittää paremmin, mutta eihän sitä lävistyskuumeessaan suostu uskomaan mitään ikävää. Siinä siis meni luultavasti kaksi minuuttia ja viisikymmentä euroa. Ja parantuminen se senkun jatkuu vaikka nyt on mennyt jo kohta kolme kuukautta.

Tai itseasiassa ollaan menossa huonompaan suuntaan. Aluksi korvaa vain sykki ja siihen sattui aivan pirusti jos siihen sattui vahingossa osumaan. Ensimmäiseen kuukauteen en pystynyt nukkumaan kyseisellä kyljellä koska korvan painuminen tyynyynkin sattui. Eikä nappikuulokkeen työntäminen korvaan tullut kuuloonkaan, mikä oli kaikista pahinta! Sitten kivut alkoivatkin lähteä eikä ollut mitään ongelmia ja olin korustani ihan super iloinen. Nyt lähiaikoina korun viereen on kasvanut patti! Tälläisestä en ole kyllä lukenut mistään! Kammottava patti ei ole kipea mutta siinä se vaan on. Häh ei kai se tullut jäädäkseen? No aloinpa sitten kyllästyä kyseiseen kyttyrään ja aloin tehdä siihen tuttavaatta pumpulipuikolla. Siitäpä patti vasta ärsyyntyi ja kasvatti itseensä finniä muistuttavan mätäpään how nice. Mätäpäähän pitää aina puristaa, vai mitä? Voin sanoa että ei olisi pitänyt tällä kertaa! Nyt korun takaa nimittäin kurkistaa puollukka!

Tykkään traguksestani todella paljon enkä missään nimessä haluaisi ottaa sitä enää pois. Mutta jos näillä tiedoilla ja kokemuksilla olisin menossa kyseistä lävistystä ottamaan jättäisin kyllä väliin.  Koru nimittäin osaa olla todella kipeä enkä miettinyt muutenkaan ihan loppuun asti. Harrastan nimittäin potkunyrkkeilyä eikä treeneissä saisi olla mitään koruja. Ja siinä kyllä raivokäyrä mukavasti nousee kun muutenkin kipeä koru saa osumaa. Plus että olen haaveillut meneväni tammikuussa vapaaottelun peruskurssille ja siellä kyseinen koru ei luultavasti tule kuuloonkaan. Juoksulenkeilläkin harmittaa ihan tosissaan kun nappikuuloke ei pysy korvassa sitten millään. Kai on ostettava jotkut hillittömän kokoiset luurit, jee!!