Hius kriisi!

 

Tästä ei tukka enää paljoa pahene

Olen pelistä katsonut hiuksiani ja miettinyt niiden olevan ihan kivat. Olen elänyt siinä luulossa, että hiukseni on graafisesti leikatut ja viileän blondit. Olen välillä tuskastellut hiusteni näyttävän kellertäviltä ja oransseilta mutta värjättyäni ne muutama viikko sitten lähes silverillä värillä uskoin niiden olevan jo lähes valkoiset. Olen myös tuskastellut tukkani näyttävän välillä kuivalta ja huonokuntoiselta, mutta vuosi sitten leikatun polkkatukan takia olen uskonut hiusteni olevan melko hyväkuntoisen näköiset. Kunka pahasti se peili voikaan tehdä tepposet? Mutta nyt juhannuskuvia selaillessani olen palannut maanpinnalle, mun tukkanihan on aivan järkyttävä!

Oikeasti hiukseni siis ovat päälaelta hopean vaaleat ja muuttuvat latvaa kohden aina vain kellertävimmiksi, how nice! Otsatukan leikkaaminen on pistänyt epäröimään idean loistavuutta, mutta olen uskonut sen vain tekevän kasvoistani lapsekkaamman söpöt. Ei pidä paikkaansa! Otsatukka saa otsani näyttämään älyttömän korkealta ja naamani muistuttaa potkupalloa. Sekä otsatukka itsessään on aina liian pitkä ja rehottaa kuivan näköisenä vaikka tekisin sille mitä. Nyt siis tarvitaan pikaista muutosta, mutta mitä? Mikä sopisi naamaan mihin ei sovi mikään?

Ensimmäisenä pelastuksena suunnittelen leikkauttavani hiuksiini kerroksia, ettei se olisi näin peruukin näköinen potta taka jee jeellä. Latvoista pitäisi varmaan myös nyppäistä, niin vähän kuin mahdollista, pois huonoimmat yksilöt. Hiuksilla kun on menossa ikuisuusprojektiksi osoittautunut kasvatus operaatio ja latvojen kunto pitäisi ottaa huomioon, vaikka haluaisin radikaalisti vaaleamman tukan. Elikkä jos lompakon nyörit vaan sallivat haluaisin raidoittaa hiukset tuhkan vaaleilla ja tyven harmaan ruskealla. Kyseinen setti on tukkaani laitettu ennenkin ja se toimi loistavasti kun siinä ei näy juurikasvua moneen kuukauteen. Eli värin olen nyt päättänyt kylmemmän värinen sen olla pitää!

 

Just tän väriset kutrit haluaisin. Ehkä ihan vähän vaaleammat

 Entäs otsis sitten? Leikkaisinko otsiksen vain lyhyemmäksi ja jatkaisin tällä samalla pallopää lookilla? Ei en taida. Nyt tarvitaan muutosta. Ennen otsatukan leikkaamista pari kuukautta sitten olin juuri saanut otsatukan ylettämään keskijakaukselle ja se sopi kasvoihini melko hyvin. Tai sillon uskoin tukkani olevan tätimäinen vaikka nyt kun katson kuvia siltä ajalta naamani näyttää siinä paremmalta, ei niin pyöreältä. Sillon tukkani oli vielä melkein polkka mittainen ja siihen mittaan ei keskijakaus oikein sovi, mutta nyt tukkani alkaa olla keskipitkä ja jos nyt aloitan otsiksen kasvattamisen olisi minulla keväällä pitkä tukka keskijakauksella. Se olin aika chick! Mutta nyt täytyy alkaa kehittelemään kasvatus vaiheen ratkaisuja, taas. Ehkä pyydän kampaajaa ohentamaan otsistani ja leikkaamaan sitä toiselta puolelta vähän lyhyemmäksi, että sitä voisi alkaa kääntämään vähän sivulle minne se voi sitten kaikessa rauhassa kasvaa. Pitää alkaa soitella kampaaja aikaa, jos sitä vaikka alkuviikosta kehtaisi liikkua valosan aikaan ;)

Mökki juhannus

 

Raidallinen mekko 29,95e, printtipaita 9,95e ja turkoosi toppi 9,95e Gina tricot ja Niken huppari 19,90e Stadium

 

3x pikkuhousut 12,95e

Tänä vuonna vietin parhaan juhannuksen miesmuistiin, tai ainakin viime vuotiseen fiaskoon verrattuna. Juhannusta juhlin siis Forssan suunnilla kaverini mökillä. Hyvällä porukalla grillattiin, saunottiin, uitiin, juotiin, naurettiin, sekoiltiin ja istuttiin nuotion ympärillä. Mökille oli kaiken kukkariksi noin puolentoista tunnin ajomatka eli kuskinakin napsahdettua ei keittänyt mullakaan yli. Toisin olisi voinut käydä jos olisi saanut körötellä tuntikaupalla juhannusruuhkissa.

Tästäkään retkestä luonnon helmaan ei selvitty ilman pienoista törsäystä. Suunnittelin näyttäväni mökillä raikkaan ja rennon kesäiseltä ja suunnitelmaa varten piti käydä vähän ostoksilla. Suunnitelmissani laittaisin tukan rennolle nutturalle, nostaisin aurinkolasit otsalle, pukisin päälleni printtipaidan ja farkut sekä sujauttaisin limet hai saappaat jalkaan. Saisin kerrankin olla ylpeä reissukuvistani. Tai sitten en! No vasta puolivälissä menomatkaa muistin hai saappaiden jääneen eteiseen ja meinasin saada ensimmäisen "no niin nyt juhannus on pilalla" kohtauksen ja olisin halunnut kääntyä takaisin hakemaan ne, mutta takapenkillä meinattiin hermostua ja matkaa jatkettiin. Perillä koin farkkujen puristavan ja vaihdoin reisitaskuhousuihin ja huppariin ja uskoin näyttäväni sporttiselta. Siinäkin epäonnistuin. Ensimmäisen illan aikana sössin grillikanan marinaadit uudelle valkoiselle hupparille ja nuotion kipinä poltti reisitaskuhousuihin reijän, loistavaa! Viimeisenä iltana sitten kaikki vaatteet oli jo likaisia ja mukavuus voitti tyylikkyyden. Mökillä kun oli mukana vielä jokseenkin valokuvauksesta kiinnostunutta porukkaa kun jatkuvasti räpsyi kolme järjestelmä kameraa ja kaksi pokkaria todistusaineistoa mökki lookistani todella on. Kyseinen mökki look kun koostui collegehousuista, valkoisesta pitkähihaisesta makkarankuori t-paidata ja varvastossuista. Se rento nutturakin jäi vain kaukaiseksi haaveeksi kun pinnit taas hävisivät ja illan kampaus muistutti saunan jäljiltä kuivanutta heinäpaalia. Ja kuka nyt mökillä meikkaa? Vaikka olisi ehkä kannattanut kun reissussa oli muutama sinkkupoikakin mukana.

Mutta reissu oli niin mukava, että sitä ei muutamat tyylimokat pilaa. Enkä kyllä ollut ainoa meikitön eräjorma siinä mökissä. Välillä tekeekin ihan hyvää olla miettimättä mitä pukee päälle tai miltä meikit ja tukka nyt näyttää. Peseytyä saunassa saavissa ja käydä ulkohuussissa. Olla katsomatta telkkaria ja unohtaa netin ja varsinkin facebookin olemassa olo ja olla oikeasti kavereiden kanssa. Istua nuotin ympärillä ja puhua kaikesta muusta kuin rahasta, työstä tai koulusta.

Kesä alkoi

 

Mansikoita ja mansikka lime siideriä siitä on kesät tehty

 Nyt kesä 2011 on virallisesti korkattu! Vaikka nyt onkin omalta kohdalta ensimmäinen kevät milloin ei ole koulun päättäjäisiä tai valmistujaisia, tuntui silti että kesä alkoi vasta kun suvivirret olivat soineet kouluissa. Ja tämä kesä aloitettiin pussikalja reissulla hietsussa humalaisten teinien saartamina. Hietsussa oltiin siis juhlimassa ystäväni valmistujaisia pienellä porukalla ja nekin harvat oli mulle puoli tuttuja, mutta uudet naamat virkistää :) Fiilis oli aivan huippu hyvä ja hauskaa oli, mutta menoa vaan hidasti takaraivossa jyskyttävä tieto huomisesta työpäivästä. No ehkä onni onnettomuudessa kun meno oli aika railakasta jo muutaman sidukan jälkeen mitäköhän se olisi ollut jos olisi voinut rillutella huoletta aamuun asti, who knows? Pysyin kumminkin sotasuunnitelmassani tulla ajoissa kotiin nukkumaan ettei työpaikalla tulisi sanomista, mutta tottakai myöhästyin bussista ja kotimatkalle pääsinkin vasta 2.04. Matka meni epämukavasti torkkuen ja yön näin painajaisia kamalasta krapulasta työpaikalla. Onneksi oikeasti selviydyin erinomaisesti työpäivästä ilman krapulaa pelkällä kielen liimautumisella kitalakeen, mutta sitähän ei muut huomaa.

Helatorstai

 

Inhoan pyhäpäiviä! Kun kaikki paikat on suljettu ja joutuu usein linnottautumaan kotiin. Ja varsinkin inhoan sitä pyhäpäivien mukanaan tuomaa yksinäisyyden tunnetta. Perheeni kun ei perusta yhdessä vietetystä ajasta vaan kaikki pistävät puhelimen äänettömälle ja touhuavat omia juttujaan. Samalla kun voi lukea muiden tsiljoonia facebook päivityksiä tyyliin äitille brunssille <3. Kavereitakaan ei viitsi häiritä pyhinä.

Tänään lähdin siis yksinäisyyttä karkuun ja nauttimaan raikkaasta meri-ilmasta aurinkolahteen. Rakastan aurinkolahden rantaa. Siellä vain on sellainen fiilis kuin olisi jossain kauempanakin, melkein kuin kylmässä californiassa. Monesti olen miettinyt, että sieltä haluan ostaa joskus asunnon. Kodin, jonka parvekkeelta näkisi suoraan merelle.

Aurinkolahdessa kävelin paljain varpain hiekalla ja katselin merta, mikään ei ole sen rauhoittavampaa. Otin reissuun kamerankin mukaan kun mieleni teki kuvata pitkästä aikaa. Melkoisen kansanvaelluksen takia en vaan oikein kehdannut kuvailla sen enempää kuin napsasta äkkiä muutamat kuvat. Meren rannalla myös tuuli niin vinhasti ettei varvastossuissa ja lyhyessä jakussa oikein tarjennut, joten livahdin kahvila kampelaan. Kahvilasta saa suht edullisesti pannukakun ja kahvin plus herkun saa syödä meren liplatuksessa huopaan kääriytyneenä, suosittelen! Pannukakku tuli tosin tällä kertaa syötyä melko vauhdilla kun muhun iski kammottava sinkkuus ahdistus. Muissa pöydissä istui perheitä ja pariskunti ja olin näkevinäni sääliviä katseita nököttäessäni siinä lohturuuat naamarin edessä. Vainoharhaisuutta vai ei?

 

kuva täältä

Illalla vuokrasin vielä leffan ja herkuttelin lisää. Tämän illan leffa valinta oli tositapahtumiin perustuva Aavikon kukka. Elokuva kertoo huippumalli Waris Dirien koskettavasta elämästä. Vaikka elokuva kertoi tyttölasten sukuelimien raa´asta silpomisesta ja sen tuomista henkisistä ja fyysisistä ongelmista sekä naisen huonosta asemasta Afrikassa, osasi elokuva olla myös hauska. Elokuva oli todellakin katsomisen arvoinen ja sai vähän ajattelemaan.

Saiturin paratiisi

Kävin maanantaina kaverini kanssa pitkästä aikaa kirpparikierroksella. Kävimme ainoastaan kahdella kirppurorilla, joiden huono tarjonta sai meidät luovuttamaan helpolla. Ystäväni löysi uuden veroisia vauvan vaatteita ja tarvikkeita pilkkahintaan, mutta oma ostos saaliini jäi olemattomaksi. Toisaalta päivän pelasti aurinko ja kesän ensimmäiset mansikat. Pahamieli ei jäänyt tästäkään reissusta, hyvä ruoka parempi mieli...

Samana iltana päätimme kumminkin lähteä käymään tammiston stockmann outletissa. Lähdin ostos reissulle hieman epäileväisenä, peläten myytäviä muodista menneitä kuteita ja villiintyneitä itänaapureita tax free vuorineen tukkimassa kassat ja sovituskopit. Yllätyin kumminkin positiivisesti. Siellähän oli vaikka mitä ihanaa! Olimme vain vähän myöhään liikkeellä ja tehokasta shoppaus aikaa jäi vain vartti. Harmi vaan, että muhun iski taas nuukuus väärässä paikassa. Mieleen jäi kummittelemaan hyllyyn jättämäni cheep mondayn harmaa lyhyt farkkutakki, objectin musta röyhelö toppi, kivipesty farkkuliivi ja sähkönsininen paljettipipo. Mikä pahinta koko satsi olisi tullut maksamaan alle viisikymppiä. No onneksi ketutukseen ei todistettavasti voi kuolla.
Yllätys yllätys tyhjin käsin en tästäkään ostosparatiisista lähtenyt. Mukaan tarttui kaksi hapsuhuivia ja heeremihousut.

 

Pinkki ja rosa hapsuhuivi euron kappale <3

Näistä huiveista mä todella tykkään. Vaalenpunainen huivi käy kivasti pustan jakun tai ihan vaan valkoisen trikoopaidan kanssa. Pinkki huivi on mulle ehkä vähän ongelmallisempi. Pinkki sopii mielestäni parhaiten harmaan ja mustavalkoisen raitapaidan kanssa. Kaupassa huivista tuli mieleen festarit ja jos tänä kesänä pääsen festareille meinaan kyllä kiepauttaa pinkin huivin kulahtaneen pändipaidan päälle ja sujauttaa "ray banit" päähän sekä pisteeksi iin päälle olut kouraan ja avot.

Huivit vaan sai mut huvittuneekis kun tulin kotiin. Olen nimittäin nyt monta päivää tuskastellut kiintymystäni raitapaitoihin. Kaikissa facebook kuvissani poseeraan raidallisessa paidassa, kaapistani löytyy ainakin kahdeksan raitapaitaa ja jopa työkaverini tokaisi että älä enää osta raitapaitoja. No luulin jo että ainut ongelmani on raitapaidat, mutta mulla taitaakin olla toinenkin ongelma. Nimittäin juurikin hapsut. Minulla on kolme papsulaukkua, hapsutoppi (jonka kumminkin lahjoitin pois) ja nyt hapsuhuiveja. Kuinka kivalta se näyttäisikään kun olisi hapsulaukku olalla ja hapsuliina kaulassa, hula hula. Nyt siis ostospannassa raitapaidat ja hapsut.

Onneksi ostosreissulla suorastaan repäisin ja ostin jotain tosi villiä. Nimittäin haaremihousut. Niitä on ollut myynnissä jo monena kesänä, mutta en ole oikein innostunut niistä. Pelkään näyttäväni niisstä entistä lyhytjalkaisemmalta ja lihavammalta. Kyseiset housut oli niin ihanan kevyet ja mukavat jalassa että eiköhän niitä tule pidettyä töissä ja varsinkin lomalla biitsille kulkemis byysoina.

 

Haaremihousut 6e