torstai 2. kesäkuuta 2011

Helatorstai


 

Inhoan pyhäpäiviä! Kun kaikki paikat on suljettu ja joutuu usein linnottautumaan kotiin. Ja varsinkin inhoan sitä pyhäpäivien mukanaan tuomaa yksinäisyyden tunnetta. Perheeni kun ei perusta yhdessä vietetystä ajasta vaan kaikki pistävät puhelimen äänettömälle ja touhuavat omia juttujaan. Samalla kun voi lukea muiden tsiljoonia facebook päivityksiä tyyliin äitille brunssille <3. Kavereitakaan ei viitsi häiritä pyhinä.

Tänään lähdin siis yksinäisyyttä karkuun ja nauttimaan raikkaasta meri-ilmasta aurinkolahteen. Rakastan aurinkolahden rantaa. Siellä vain on sellainen fiilis kuin olisi jossain kauempanakin, melkein kuin kylmässä californiassa. Monesti olen miettinyt, että sieltä haluan ostaa joskus asunnon. Kodin, jonka parvekkeelta näkisi suoraan merelle.





Aurinkolahdessa kävelin paljain varpain hiekalla ja katselin merta, mikään ei ole sen rauhoittavampaa. Otin reissuun kamerankin mukaan kun mieleni teki kuvata pitkästä aikaa. Melkoisen kansanvaelluksen takia en vaan oikein kehdannut kuvailla sen enempää kuin napsasta äkkiä muutamat kuvat. Meren rannalla myös tuuli niin vinhasti ettei varvastossuissa ja lyhyessä jakussa oikein tarjennut, joten livahdin kahvila kampelaan. Kahvilasta saa suht edullisesti pannukakun ja kahvin plus herkun saa syödä meren liplatuksessa huopaan kääriytyneenä, suosittelen! Pannukakku tuli tosin tällä kertaa syötyä melko vauhdilla kun muhun iski kammottava sinkkuus ahdistus. Muissa pöydissä istui perheitä ja pariskunti ja olin näkevinäni sääliviä katseita nököttäessäni siinä lohturuuat naamarin edessä. Vainoharhaisuutta vai ei?


 

Illalla vuokrasin vielä leffan ja herkuttelin lisää. Tämän illan leffa valinta oli tositapahtumiin perustuva Aavikon kukka. Elokuva kertoo huippumalli Waris Dirien koskettavasta elämästä. Vaikka elokuva kertoi tyttölasten sukuelimien raa´asta silpomisesta ja sen tuomista henkisistä ja fyysisistä ongelmista sekä naisen huonosta asemasta Afrikassa, osasi elokuva olla myös hauska. Elokuva oli todellakin katsomisen arvoinen ja sai vähän ajattelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti