perjantai 30. syyskuuta 2011

Hyvää huomenta

Tänään oli vuorossa iltavuoro eli aamulla olisi hyvin aikaa nukkua pitkään ja mynnähtää sohvalla kelloa kytäten, milloin sinne duuniin saisi lähteä. Tänään heräsin poikkeuksellisesti ilman herätyskelloa jo vähän yli yhdeksän ja sain harvinaisen idean lähteä aamulenkille. Aamut kun ei yleensä ole mun parasta aikaa.







Pistin siis lenkkitossut jalkaan ja suuntasin pururadalle syksyiseen ja raikkaaseen ilmaan. Kunto se kyllä senkun vaan heikkenee kun tukehtumisen partaalla sain räämittyä pururadan ympäri puoliksi kävellen. Hiki tuli mutta aikaa meni vain reilu puolituntinen eli  kalorinpoltosta ei voida puhua mitään vaan kyse oli enemminkin mielenterveys jumpasta. Pienen happihyppelyn jälkeen kun päivä lähti reippaana ja pirteänä käyntiin. Pieni veryttely teki muutenkin hyvää edellisen päivän jalka treenin jumittamien jalkojen henkiin herättelyssa.

torstai 29. syyskuuta 2011

Talven varalle

Taas se pirun talvi tekee tuloaan. Tiedossa on taas yli puolivuotta jäätävää keliä liukkaine teineen ja umpijäähän jähmettyneitä skrapattavia auton laseja. Maahan lankeaa lävitsepääsemätön pimeys joka saattelee joka aamu meidät väsyneet raatajat päiviemme askareisiin ja päivän velvoitteista päästyämme odottaa meitä yhä pihalla. Tämän kauheuden varalle nyt onkin punottava juoni. Minun sotasuunnitelmani koostuu yksinkertaisista taisteluvälineistä: viimankestävästä takista, kunnon piposta ja kastumattomista kengistä. Sillä jos tuloillaan oleva talvi muistuttaa yhtään edeltäjäänsä aion suosiolla unohtaa talvivaatteiden trendikkyyden sun muuta ja keskittyä paleltumiselta suojautumiseen. Tänä talvena sanon pitsipipoille, tennareille ja villakangastakeille bye bye.

1. Kunnon takki 


 

Tämän talven oma takki suosikkini on ehdottomasti peakin w klondyke parka mustana. Ai että haluaisin sen! Takki hylkii tuulta sekä vettä, mutta hengittää. Täydellistä! Takin hakeminen omaan naulakkoon ei vaan ole osoittautunut kovin yksinkertaiseksi. Alunperin ihastuin ikkunaostoksilla stockmannilla miesten malliin samaisesta takista ja  lähdin kyselemään myyjältä saisiko takkia myös naisille. Hyvää joulua, takkia on valmistettu myös naisten mallina ja niitä on suomessa stocmannilla vain kaksi kappaletta jäljellä. Yksi L tilattiin minulle sovitukseen Oulusta. Saatuani viestin takin saapumisesta pääkaupunkiseudulle lähdin sovittamaan sitä onnesta soikean. No takki oli kumminkin armottoman liian suuri olkasauman lähennellessä kyynerpäätä. Hitto! Jäin kumminkin taas vaivaamaan myyjää ja hän löysi onnekseni jostain päin vielä yhden M koon ja tilasi senkin minulle sovitettavaksi lauantaille. Stockmannilla saa kyllä todella hyvää palvelua vaikka vähän hävettääkin vaivata niin montaa myyjää vaikken ole varma olenko valmis sijoittamaan 399 euroa talvitakkiin. Monen mielestä on varmasti hullua pistää noin suuri summa vaatteeseen ja olen itsekkin ollut aiemmin samoilla linjoilla. Nyt haluaisin kumminkin panostaa laatuun enkä määrään. Edellisten talvien takit kun ovat niin reissussa rähjääntyneen näköisiä, että uusi takki on jokatapauksessa ostettava niin miksi en sitten sijoittaisi kerrankin takkiin joka kestäisi talvesta toiseen? Samalla palelemisen ja räntä sateessa kastumisen voisi unohtaa ja se on tämän takin kohdalla tärkeintä. Vaikka kieltämättä olisi aika luksusta heittää pakkasilla niskaan näin makea takki ja nauraa partaansa villakangastakeissa hytiseville.

2. Kiva pipo


 

 

 
 Tässä tyylin muutos myllerryksessä olen sitten mennyt ihastumaan tälläisiin pipoihin. Ennen käytin villabaskereita ja palmikkopipoja, joissa mielellään oli vielä jotain ällön söpöä vaikka rusetti tai helmiä paljeteista puhumattakaan. Nyt kumminkin tuulee jostain ihan muualta, ei kyllä mitään käryä että mistä mutta kai sitä on omia mieltymyksiään kuunneltava - pourquoi pas? Tällänen vähän sporttinen ja poikamainen pipo voisi hyvällä tavalla riidella mun muiden vaatteiden kanssa. Esimerkiksi jos pukisi vaikka kiilakorot tai saappaat, nahkatakin tekoturkis kauluksella ja sitten koko muuhun tyyliin erilaisen vansin pipon. Entäs sitten treeneihin tai salille mentäessä sehän sopisi kuin nenä päähän huppareiden ja ulkoilutakin kanssa. Eli pipo olisi varmasti moni käyttöinen ja mikä parasta pipo näyttää olevan lämmin ja hyvän kokoinen ylettymään kunnolla korvien suojaksi. 

No ei osoittautunut tämänkään asusteen löytäminen helpoksi. Nyt kun olen kiertänyt kaikki helsingin keskustasta keksimäni urheilu ja skeitti kaupat tuloksetta on siirryttävä tilaamiseen. Siitä mä en tykkää, koska haluan aina nähdä kaiken omin silmin ja kokeilla ennen kun joudun laittamaan rahaa liikkeelle. Noblue-tomato.com: ista näitä pipoja kumminkin löytyi. Sieltä tilattua pakettia ei kumminkaan viedä postiin vaan tilatessa on sitouduttava ottamaan paketti vastaan kun posteljooni osuu ties milloin oven taakse. Parinkympin pipon toimituksestakin harmittaa maksaa lähes kymppi. Pitää vielä pitää silmät auki josko pipo jossain pistäisi silmään. Ja ennen tilaamista olisi tosiaan hyvä kyetä päättämään kumpi väri on kivempi. Vaikka eiköhän se oo toi lila varmaa.


3. Oikeat kengät


 
 Biker bootsit jäi viimetalvena kaupan hyllylle kun valitsin mielummin polven yli ylettyvät lähes pohjattomat mokka saappaat, joissa varmaat kastuivat ja jäätyvät jokikinen päivä. Tästä viisastuneena seuraavissa kengissä pitää olla pohjaa ja kantaa! Ihan jalkoja ja selkääkin ajatellen. Plus että bikersit on ihan älyttömän makeat lähes minkä tahansa vaatteen kanssa.

 

 Enpä olisi uskonut haluavani vielä joskus näitä catepilarin kenkiä, mitkä mulla oli jo joskus ala-asteen viimeisillä luokilla. No pakko se on uskoa että ihan kaikki tekevät comebackin aikanaan. En edes tiedä minkä kanssa nämä kengät menisivät yksiin mutta ne vaan on niin kivan näköiset toillei yksistään että harkitsen niiden ostoa tosissaan.

Tragus, kaunistako?

Ois se vaan niin cool kun ois koru korvan epäilemättä paksuimmassa osassa joka koostuu täysin rustosta. Olisin kova muija jos uskaltaisin ottaa traguksen, eli lävistyksen korvan etuosan nipukkaan. Oi kuinkan kivalta musta nappikoru siinä näyttäisikään tai timantti. Kyllä sen laittaminen varmaan jonkun verran sattuu, mutta kerranhan se vaan nipistää. Tässä lävistyskuumessa päässäni pyörineitä ajatuksia ah niin ihanasta traguksesta.

 
Nam?


... No lähdin sitten yksi kesäinen päivä siskoni tueksi kun hän otti ylähuultaan  kaunistamaan siinä jo joskus teinivuosina olleen huulikorun takaisin. Lähdin siis vain pitämään isosiskoa kädestä, mutta tatuointi ja lävistys liikkeeseen päästyäni valtasi kehon turmelu vietti omankin harkintakykyni ja ennen kuin huomasinkaan istuin itse piinapenkissä. Ensin korva putsattiin, tunsin melkoista nipistystä ja kuului kammottava rusaus. Sain käteeni hoito-ohjeet, jonka alakulmassa luki pienen pienellä että parantuminen voi kestää 1-12 kuukautta. Kiva miksi ei kukaan sanonut mitään aiemmin? Olisi pitänyt selvittää paremmin, mutta eihän sitä lävistyskuumeessaan suostu uskomaan mitään ikävää. Siinä siis meni luultavasti kaksi minuuttia ja viisikymmentä euroa. Ja parantuminen se senkun jatkuu vaikka nyt on mennyt jo kohta kolme kuukautta.

Tai itseasiassa ollaan menossa huonompaan suuntaan. Aluksi korvaa vain sykki ja siihen sattui aivan pirusti jos siihen sattui vahingossa osumaan. Ensimmäiseen kuukauteen en pystynyt nukkumaan kyseisellä kyljellä koska korvan painuminen tyynyynkin sattui. Eikä nappikuulokkeen työntäminen korvaan tullut kuuloonkaan, mikä oli kaikista pahinta! Sitten kivut alkoivatkin lähteä eikä ollut mitään ongelmia ja olin korustani ihan super iloinen. Nyt lähiaikoina korun viereen on kasvanut patti! Tälläisestä en ole kyllä lukenut mistään! Kammottava patti ei ole kipea mutta siinä se vaan on. Häh ei kai se tullut jäädäkseen? No aloinpa sitten kyllästyä kyseiseen kyttyrään ja aloin tehdä siihen tuttavaatta pumpulipuikolla. Siitäpä patti vasta ärsyyntyi ja kasvatti itseensä finniä muistuttavan mätäpään how nice. Mätäpäähän pitää aina puristaa, vai mitä? Voin sanoa että ei olisi pitänyt tällä kertaa! Nyt korun takaa nimittäin kurkistaa puollukka!

Tykkään traguksestani todella paljon enkä missään nimessä haluaisi ottaa sitä enää pois. Mutta jos näillä tiedoilla ja kokemuksilla olisin menossa kyseistä lävistystä ottamaan jättäisin kyllä väliin.  Koru nimittäin osaa olla todella kipeä enkä miettinyt muutenkaan ihan loppuun asti. Harrastan nimittäin potkunyrkkeilyä eikä treeneissä saisi olla mitään koruja. Ja siinä kyllä raivokäyrä mukavasti nousee kun muutenkin kipeä koru saa osumaa. Plus että olen haaveillut meneväni tammikuussa vapaaottelun peruskurssille ja siellä kyseinen koru ei luultavasti tule kuuloonkaan. Juoksulenkeilläkin harmittaa ihan tosissaan kun nappikuuloke ei pysy korvassa sitten millään. Kai on ostettava jotkut hillittömän kokoiset luurit, jee!!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Paluu bloggailun maailmaan

Postailu on jäänyt kesän ajaksi kokonaan unholaan, mutta nyt on jo ikävä jauhamaan tyhjänpäiväisyyksiä tämän hetkiselle ainoalle lukijalle ;) Muotiblogi kun Pourquoi pas:in piti olla mutta oma tyyli on taas vähän hukassa ja hakusessa ja muutenkin palava kiinnostus muotiin ja vaatteisiin on jotenkin lopahtanut eli tästä lähtien blogiin päätyy luultavasti muutakin kuin kuvia uusimmista ostoksista. Oman tyylin etsimistä ja spekulointia on kumminkin tiedossa heräteostoksineen ja "ei näin" asuineen.

Ikuisena laihduttajana ja paremmasta ulkonäöstä haaveilevana juttua tulee varmasti paljon myös urheilusta, ravinnosta ja painonpudotus haaveista. Opiskelujen aloittaminen on kumminkin tällä hetkellä päälimmäinen haaveeni ja tavoitteeni. Mikä musta tulee isona? Siihen siis etsitään vastausta varmasti täälläkin.


Ennen täydellistä blogi hiljaisuutta olen näköjään pähkäillyt mitä tehdä kärähtäneelle heinäseivästä muistuttavalle tukalle. Kesällä suunnittelin myös otsiksen pois kasvattamista ja ties mitä pääni menoksi. Elokuussa tukkaani pistettiin paljon todella tummia raitoja ( jotka on jo haalistuneet melko paljon) ja loppua vaaleaa tukkaa sävytettiin tuhkaisemmaksi. Paras tukka miesmuistiin! Niin ja otsatukka sai jäädä kun raidoitetussa tukassa otsis ei näytä niin paksulta tai pottamaiselta. Kivan tukan kaveriksi kävin myös laittamassa ripsenpidennykset kun sain ne citydiilin kautta super edullisesti.