torstai 29. syyskuuta 2011

Talven varalle

Taas se pirun talvi tekee tuloaan. Tiedossa on taas yli puolivuotta jäätävää keliä liukkaine teineen ja umpijäähän jähmettyneitä skrapattavia auton laseja. Maahan lankeaa lävitsepääsemätön pimeys joka saattelee joka aamu meidät väsyneet raatajat päiviemme askareisiin ja päivän velvoitteista päästyämme odottaa meitä yhä pihalla. Tämän kauheuden varalle nyt onkin punottava juoni. Minun sotasuunnitelmani koostuu yksinkertaisista taisteluvälineistä: viimankestävästä takista, kunnon piposta ja kastumattomista kengistä. Sillä jos tuloillaan oleva talvi muistuttaa yhtään edeltäjäänsä aion suosiolla unohtaa talvivaatteiden trendikkyyden sun muuta ja keskittyä paleltumiselta suojautumiseen. Tänä talvena sanon pitsipipoille, tennareille ja villakangastakeille bye bye.

1. Kunnon takki 


 

Tämän talven oma takki suosikkini on ehdottomasti peakin w klondyke parka mustana. Ai että haluaisin sen! Takki hylkii tuulta sekä vettä, mutta hengittää. Täydellistä! Takin hakeminen omaan naulakkoon ei vaan ole osoittautunut kovin yksinkertaiseksi. Alunperin ihastuin ikkunaostoksilla stockmannilla miesten malliin samaisesta takista ja  lähdin kyselemään myyjältä saisiko takkia myös naisille. Hyvää joulua, takkia on valmistettu myös naisten mallina ja niitä on suomessa stocmannilla vain kaksi kappaletta jäljellä. Yksi L tilattiin minulle sovitukseen Oulusta. Saatuani viestin takin saapumisesta pääkaupunkiseudulle lähdin sovittamaan sitä onnesta soikean. No takki oli kumminkin armottoman liian suuri olkasauman lähennellessä kyynerpäätä. Hitto! Jäin kumminkin taas vaivaamaan myyjää ja hän löysi onnekseni jostain päin vielä yhden M koon ja tilasi senkin minulle sovitettavaksi lauantaille. Stockmannilla saa kyllä todella hyvää palvelua vaikka vähän hävettääkin vaivata niin montaa myyjää vaikken ole varma olenko valmis sijoittamaan 399 euroa talvitakkiin. Monen mielestä on varmasti hullua pistää noin suuri summa vaatteeseen ja olen itsekkin ollut aiemmin samoilla linjoilla. Nyt haluaisin kumminkin panostaa laatuun enkä määrään. Edellisten talvien takit kun ovat niin reissussa rähjääntyneen näköisiä, että uusi takki on jokatapauksessa ostettava niin miksi en sitten sijoittaisi kerrankin takkiin joka kestäisi talvesta toiseen? Samalla palelemisen ja räntä sateessa kastumisen voisi unohtaa ja se on tämän takin kohdalla tärkeintä. Vaikka kieltämättä olisi aika luksusta heittää pakkasilla niskaan näin makea takki ja nauraa partaansa villakangastakeissa hytiseville.

2. Kiva pipo


 

 

 
 Tässä tyylin muutos myllerryksessä olen sitten mennyt ihastumaan tälläisiin pipoihin. Ennen käytin villabaskereita ja palmikkopipoja, joissa mielellään oli vielä jotain ällön söpöä vaikka rusetti tai helmiä paljeteista puhumattakaan. Nyt kumminkin tuulee jostain ihan muualta, ei kyllä mitään käryä että mistä mutta kai sitä on omia mieltymyksiään kuunneltava - pourquoi pas? Tällänen vähän sporttinen ja poikamainen pipo voisi hyvällä tavalla riidella mun muiden vaatteiden kanssa. Esimerkiksi jos pukisi vaikka kiilakorot tai saappaat, nahkatakin tekoturkis kauluksella ja sitten koko muuhun tyyliin erilaisen vansin pipon. Entäs sitten treeneihin tai salille mentäessä sehän sopisi kuin nenä päähän huppareiden ja ulkoilutakin kanssa. Eli pipo olisi varmasti moni käyttöinen ja mikä parasta pipo näyttää olevan lämmin ja hyvän kokoinen ylettymään kunnolla korvien suojaksi. 

No ei osoittautunut tämänkään asusteen löytäminen helpoksi. Nyt kun olen kiertänyt kaikki helsingin keskustasta keksimäni urheilu ja skeitti kaupat tuloksetta on siirryttävä tilaamiseen. Siitä mä en tykkää, koska haluan aina nähdä kaiken omin silmin ja kokeilla ennen kun joudun laittamaan rahaa liikkeelle. Noblue-tomato.com: ista näitä pipoja kumminkin löytyi. Sieltä tilattua pakettia ei kumminkaan viedä postiin vaan tilatessa on sitouduttava ottamaan paketti vastaan kun posteljooni osuu ties milloin oven taakse. Parinkympin pipon toimituksestakin harmittaa maksaa lähes kymppi. Pitää vielä pitää silmät auki josko pipo jossain pistäisi silmään. Ja ennen tilaamista olisi tosiaan hyvä kyetä päättämään kumpi väri on kivempi. Vaikka eiköhän se oo toi lila varmaa.


3. Oikeat kengät


 
 Biker bootsit jäi viimetalvena kaupan hyllylle kun valitsin mielummin polven yli ylettyvät lähes pohjattomat mokka saappaat, joissa varmaat kastuivat ja jäätyvät jokikinen päivä. Tästä viisastuneena seuraavissa kengissä pitää olla pohjaa ja kantaa! Ihan jalkoja ja selkääkin ajatellen. Plus että bikersit on ihan älyttömän makeat lähes minkä tahansa vaatteen kanssa.

 

 Enpä olisi uskonut haluavani vielä joskus näitä catepilarin kenkiä, mitkä mulla oli jo joskus ala-asteen viimeisillä luokilla. No pakko se on uskoa että ihan kaikki tekevät comebackin aikanaan. En edes tiedä minkä kanssa nämä kengät menisivät yksiin mutta ne vaan on niin kivan näköiset toillei yksistään että harkitsen niiden ostoa tosissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti