Tragus, kaunistako?

Ois se vaan niin cool kun ois koru korvan epäilemättä paksuimmassa osassa joka koostuu täysin rustosta. Olisin kova muija jos uskaltaisin ottaa traguksen, eli lävistyksen korvan etuosan nipukkaan. Oi kuinkan kivalta musta nappikoru siinä näyttäisikään tai timantti. Kyllä sen laittaminen varmaan jonkun verran sattuu, mutta kerranhan se vaan nipistää. Tässä lävistyskuumessa päässäni pyörineitä ajatuksia ah niin ihanasta traguksesta.

 

Nam?

... No lähdin sitten yksi kesäinen päivä siskoni tueksi kun hän otti ylähuultaan  kaunistamaan siinä jo joskus teinivuosina olleen huulikorun takaisin. Lähdin siis vain pitämään isosiskoa kädestä, mutta tatuointi ja lävistys liikkeeseen päästyäni valtasi kehon turmelu vietti omankin harkintakykyni ja ennen kuin huomasinkaan istuin itse piinapenkissä. Ensin korva putsattiin, tunsin melkoista nipistystä ja kuului kammottava rusaus. Sain käteeni hoito-ohjeet, jonka alakulmassa luki pienen pienellä että parantuminen voi kestää 1-12 kuukautta. Kiva miksi ei kukaan sanonut mitään aiemmin? Olisi pitänyt selvittää paremmin, mutta eihän sitä lävistyskuumeessaan suostu uskomaan mitään ikävää. Siinä siis meni luultavasti kaksi minuuttia ja viisikymmentä euroa. Ja parantuminen se senkun jatkuu vaikka nyt on mennyt jo kohta kolme kuukautta.

Tai itseasiassa ollaan menossa huonompaan suuntaan. Aluksi korvaa vain sykki ja siihen sattui aivan pirusti jos siihen sattui vahingossa osumaan. Ensimmäiseen kuukauteen en pystynyt nukkumaan kyseisellä kyljellä koska korvan painuminen tyynyynkin sattui. Eikä nappikuulokkeen työntäminen korvaan tullut kuuloonkaan, mikä oli kaikista pahinta! Sitten kivut alkoivatkin lähteä eikä ollut mitään ongelmia ja olin korustani ihan super iloinen. Nyt lähiaikoina korun viereen on kasvanut patti! Tälläisestä en ole kyllä lukenut mistään! Kammottava patti ei ole kipea mutta siinä se vaan on. Häh ei kai se tullut jäädäkseen? No aloinpa sitten kyllästyä kyseiseen kyttyrään ja aloin tehdä siihen tuttavaatta pumpulipuikolla. Siitäpä patti vasta ärsyyntyi ja kasvatti itseensä finniä muistuttavan mätäpään how nice. Mätäpäähän pitää aina puristaa, vai mitä? Voin sanoa että ei olisi pitänyt tällä kertaa! Nyt korun takaa nimittäin kurkistaa puollukka!

Tykkään traguksestani todella paljon enkä missään nimessä haluaisi ottaa sitä enää pois. Mutta jos näillä tiedoilla ja kokemuksilla olisin menossa kyseistä lävistystä ottamaan jättäisin kyllä väliin.  Koru nimittäin osaa olla todella kipeä enkä miettinyt muutenkaan ihan loppuun asti. Harrastan nimittäin potkunyrkkeilyä eikä treeneissä saisi olla mitään koruja. Ja siinä kyllä raivokäyrä mukavasti nousee kun muutenkin kipeä koru saa osumaa. Plus että olen haaveillut meneväni tammikuussa vapaaottelun peruskurssille ja siellä kyseinen koru ei luultavasti tule kuuloonkaan. Juoksulenkeilläkin harmittaa ihan tosissaan kun nappikuuloke ei pysy korvassa sitten millään. Kai on ostettava jotkut hillittömän kokoiset luurit, jee!!