Nyt kun ammattikorkeakoulujen hakuaika alkaa lähestyä loppuaan päässäni hullunlailla pyörineet ajatukset ja mahdollisuudet alkavat mennä sekaisin ja solmuun, jos mahdollista niin aiempaa enemmän. Hakupaperit on vielä lähettämättä ihan siitä syystä etten kertakaikkiaan tiedä mitä haluaisin tehdä tai mikä minusta tulee isona. Tai oikeastaan ongelmana on että minulla on vain yksi elämä ja minun on valittava vain yksi ammatti ja tyytyä siihen, vaikka haluaisin tehdä niin monia asioita.
Olisi ihanaa jos jo peruskoulussa olisi tiennyt timantin kirkkaasti mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Olisin mennyt ammattikouluun ja nyt minulla olisi jo ammatti ja voisin tehdä unelmieni työtä tai sitten syventää osaamistani jatkokoulutuksella. Mutta ei, minä en kertakaikkiaan tiedä! Miten olisin voinut 15:sta kesäisenä tietää mistä haluaisin jäädä eläkkeelle noin vuonna 2057? Peruskoulusta lähdin onnettomien aivojeni kanssa lukioon vaikka opinto-ohjaaja jo peruskoulun loppusuoralla vihjaili aika suoraan että "älä ihmeessä mene lukioon sinulta menee vuosi hukkaan kun joudut jättämään sen kesken ja hakemaan sitten vasta ammattikouluun". Mutta minä menin lukioon saadakseni lisäaikaa ammatin valintaan. Ja osittain menin lukioon juuri siksi että voisin osoittaa kaikkien "ammattilaisten" olleen väärässä ja niin itse asiassa tein, todistuksestani ei montaa alle kiitettvää löydy.
Lukion jälkeenkin oli itsestään selvyys, että välivuosi on pidettävä. Halusin tehdä töitä ja vähän tarkkailla maailman menoa, jos vaikka sen jälkeen tietäisin mitä elämältäni haluan. Niin no välivuosi alkaa olla pulkassa ja nyt olisi tiedettävä mitä tehdä! Enää ei ole mitään klassisia mietintä taukoja käyttämättä... no ehkä villi maailmanympärysmatka, mutta siihen minulla ei ole varaa. Eli on pakko hyväksyä, että nyt on haettava opiskelemaan sitä mikä tuntuu järkevimmältä ja mihin olisi suht helppo päästä sisään. Ja nyt olen raa´asti pistänyt ammatit paikoilleen 1. Vestonomi 2. Tradenomi 3. Fysoterapeutti 4. Vaatesuunnittelija. Listasta uupuu vielä poliisi koulu, koska se ei kuulu normaaliin yhteishakuun. Huh kylläpäs tuntuu hyvältä nähdä ne numeroituina kiinnostuksen mukaan! Ehkä minusta tulee isona vielä muutakin kuin lihava.
Kumminkin minua mietityttää teenkö sittenkään oikean ratkaisun? Unelma ammattini kun on vaihdellut vuosien mittaan niin monesti etten varmaan enää edes muista kaikkia, mutta kokeillaan. Ensimmäinen unelma ammattini oli kassaneiti. Lähi Cittarissa olin pienenä aivan haltioissani kassalla kun vaalea pitkätukkainen nainen hymyili sydämmellisesti ja sai kouratolkulla rahaa. Menin sitten pienenä kertomaan isälleni minusta tulevan isona kassaneiti, koska kassaneidit saavat pitää kaikki ne rahat, mutta unelmani kariutui kun isäni tokaisi minulle huvittuneena, että minäkin olisin kassaneiti jos ne kaikki rahat saisi pitää. Näin mielessäni samalla kamalan näyn isäni kauniin kassaneidin tilalla ja unelmani haihtui savuna ilmaan. Seuraava unelma ammattini oli eläin lääkäri. Mietin kuinka ihanaa olisi hoitaa kipeitä kissanpentuja ja muita ihania karvapalleroita. Sekin haave jäi haaveeksi kun isosiskoni kysäisi että entäs sitten kun sinulle tulisi hoidettavaksi käärme tai jättiläis hämäkälkki. Ollessani noin kuusi vuotias aloin ensimmäisen kerran haaveilla poliisin urasta ja se haave tai pikemminkin ajatus on kulkeutunut koko ajan mukana näihin päiviin asti. Peruskoulun ja teini-iän aikoihin haaveilin tietysti laulajan, näyttelijän, jopa mallin, valokuvaajan ja ylipäätänsä julkkiksen urasta niin kuin varmaan suurin osa räkänokista. Ylä asteella ja lukiossa olin jo aivan varma vaatesuunnittelijan urasta kun palava kiinnostus muotiin ja kauniisiin vaatteisiin syttyi. Ja oikeastaan aina ajatus kaupanalan opinnoista on kulkenut mukana tavallaan varmana valintana johon kallistua jos muutakaan ei osu kohdalle. Lähiaikoina olen alkanut miettiä poliisin ammattia ja fysioterapiaa aivan uudella tavalla. Haluaisin tehdä jotain fyysistä, auttaa ihmisiä. Ehkä näihin ajatuksiin vaikuttaa potkunyrkkeily harrastukseni joka on vienyt niin mukanaan. Mistä näitä ideoita oikein tulee?
Kun urahaaveet ovat heitelleet muotisuunnittelijasta poliisiin ja kauppatieteiden maisterista fysiterapeuttiin on vaikea vetää edes suuntaa antavaa rajaa mikä se juttu voisi olla. Sama ongelma on varmaan kaikilla nuorilla, nämä kun ovat isoja valintoja, jotka pitäisi tehdä viisaasti ja vielä aivan liian nuorena. Vaikka turha tämän asian suhteen on ehkä menettää yöuniaan. Kyllä se mieleinen ja kiinnostava ammatti sieltä varmaan aikanaan löytyy. Nykyään kun opiskella voi missä iässä tahansa ja kaikki on aika lailla itsestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti