Vaikka aurinko paistaa ja jalkoihin voi aamulla sujauttaa balleriinat "masentaa" ja väsyttää. Mikään ei oikein huvita. Viimeisen kahden viikon aikana olin päässyt juoksutreneissäni jo hyvin alkuun ja juoksu alkoi melkein jo kulkea ilman pistoksia kylkeen. Söin kevyesti ja olin intoa täynnä. Sitten ensin tuli pääsiäinen suklaamunineen ja rakeineen eli ote alkoi lipsua. Lipsuminen kumminkin huipentui vappuun. Vappu herkut ovat nimittäin mun lemppareita! Simaa, munkkeja, sipsiä, karkkia, nakkeja, perunasalaattia... ei ihme kun turvottaa.
Mikä pahinta sama putki vaan jatkuu ja jatkuu. Huomaan levittäväni kammottavan kerroksen vuohenjuusto levitettä leivälle ja maitorahkoista parasta ennen päiväykset menivät aikoja sitten. Töihin en jaksa tai halua tehdä eväitä vaan säntään lounas tauolla kauppaan ostamaan mikropizzaa ja kerran lyllersin jopa heseen. Ärsyttää. Iho kukkii, vatsa ei toimi ja olen kauttaaltaan nesteitten pöhöttämä. Silti vaan en saa aikaiseksi lähteä lenkille. En jaksa, ei huvita! Toisaalta mieltä vetää maahan myös rahahuolet. Nyt on meneillään jo toinen kuukausi kun rahat eivät ole riittäneet potkunyrkkeilyn kuukausimaksuun. Se kun on se liikuntamuoto, joka motivoi päivästä toiseen ja treenien jälkeen on niin hyvä fiilis ettei ylensyöminen käy edes mielessä. Potkunyrkkeily on minulle myös harrastus, jonka parissa huolet unohtuvat. Huomaan myös että kuukauden treenitauon aikana hartiani kipuilevat ja selkäni on jäykkä kuin seiväs. Harmittaa, että jään tekniikaltani jälkeen muusta ryhmästä. En nää treenikavereita enäää eli en saa puhua kenenkään kanssa kiertopotkuista enkä takakädensuorista. Eikä melkein mikään ei vedä vertoja sparrauksen aiheuttamalle adrenaliini virralle.
Vaikka kevät on monille vaikeaa aikaa, vaikka auringon lisääntyessä voisi luulla toisin. Jotenkin sillon vaan kaikki tuntuu paljastuvan. Kodin pölyiset nurkat ja likaiset ikkunat paljastuvat. Kesävaatteet eivät taaskaan mahdu päälle joulu tai talvikilojen takia. Auringon paistaessa pitäisi kaikkien siemailla huurteisia terasseilla hymyhuulessa, entä jos ei ole rahaa, aikaa tai ei huvita? Kevät asettaa meille paineita. Yhtäkkiä arjen pitäisi muuttua hauskemmaksi. Pitäisi olla kesäkunnossa, pitäisi päivittää vaatakaappi kevään uusimpien trendien mukaisesti, peruuttaa kesäauto autotallista ja vaihtaa hiustyyliä sekä naurettavan lyhyt kesäloma pitäisi käyttää maksimaalisesti hyödyksi. Harmi vaan että harvan palkkapussi kasvaa päivän piteneminsen tahtiin.
Keväässä ehkä pahinta on myös kesäromanssi haihatukset "jos ei heilaa helluntaina niin jono juhannuksena, mutta jos ei sillonkaan niin kuolet vanhanapiikana" tai jotain vastaavaa kuulee sieltä täältä. Puiston penkit on vallattu rakastuneiden nuortenparien toimesta ja ilmoilla voi melkein kuulla lintujen romanttisen liverryksen. Kateellisen panetteluako? Kesällä tosiaan monesti tulee mietittyä kuinka kivaa olisi jos olisi se toinen, jonka kanssa lähteä vaikka vaeltamaan, mökkeilemään tai sukeltamaan thaimaaseen. Kesälomastakin saisi ilon irti paremmin jos kuluja voisi pistää puoliksi. Olisi joku auttamassa ruokaostosten kannossa ja voisi auttaa vaikka tässä rahattomuuden suossa tälläkin hetkellä. No sinkkuudessa on hyvät ja huonot puolensa ja siitä voi varmasti aika pitkälle syyttää itseään. Siinä siis ohjelmaa kesälomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti