Tänään lähdin siis yksinäisyyttä karkuun ja nauttimaan raikkaasta meri-ilmasta aurinkolahteen. Rakastan aurinkolahden rantaa. Siellä vain on sellainen fiilis kuin olisi jossain kauempanakin, melkein kuin kylmässä californiassa. Monesti olen miettinyt, että sieltä haluan ostaa joskus asunnon. Kodin, jonka parvekkeelta näkisi suoraan merelle.
Aurinkolahdessa kävelin paljain varpain hiekalla ja katselin merta, mikään ei ole sen rauhoittavampaa. Otin reissuun kamerankin mukaan kun mieleni teki kuvata pitkästä aikaa. Melkoisen kansanvaelluksen takia en vaan oikein kehdannut kuvailla sen enempää kuin napsasta äkkiä muutamat kuvat. Meren rannalla myös tuuli niin vinhasti ettei varvastossuissa ja lyhyessä jakussa oikein tarjennut, joten livahdin kahvila kampelaan. Kahvilasta saa suht edullisesti pannukakun ja kahvin plus herkun saa syödä meren liplatuksessa huopaan kääriytyneenä, suosittelen! Pannukakku tuli tosin tällä kertaa syötyä melko vauhdilla kun muhun iski kammottava sinkkuus ahdistus. Muissa pöydissä istui perheitä ja pariskunti ja olin näkevinäni sääliviä katseita nököttäessäni siinä lohturuuat naamarin edessä. Vainoharhaisuutta vai ei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti